maanantai 7. lokakuuta 2013

15 vuotta...

...on nyt kulunut siitä syksyisestä päivästä 1. lokakuuta vuonna 1998 
jolloin minä ja ystäväni Katja 
jätimme taaksemme Suomen ja muutimme Tukholmaan, Brommaan.
 Vuodeksi tänne Ruotsiin oli tarkoitus tulla töitä tekemään,
 mutta niin siinä vain kävi että 15 vuotta on jo vierähtänyt ja täällä olen edelleen :)
Jotenkin tuntuu että vastahan me tänne muutettiin ja toisaalta taas tuo viidentoista vuoden takainen aika on kuin ikuisuuksien takana, 
niin paljon on ehtinyt tapahtua!
Olen ehtinyt muuttaa moneen kertaan, 
työpaikkaa olen vaihtanut useaan otteeseen, 
uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä olen solminut. 
Valitettavasti aika, välimatka ja muuttuvat elämäntilanteet ovat katkaisseet yhteydet joihinkin ystäviin Suomessa. 

Olimme eilen Tukholmassa ja ajoimme Brommaan Beckombergaan 
jossa asuin ensimmäiset reilut kaksi vuotta. 
Ei ollut siitä kauniista vanhasta sairaala-alueesta paljon enää jäljellä. 
Haikein mielin sain todeta että monet vanhat tutut talot 
olivat hävinneet uusien tieltä. 
Monet mukavat ja myös ahdistavat muistot palasivat mieleeni; ei ollut nimittäin alkuaika täällä Ruotsissa kovinkaan helppoa Katjalle ja minulle. Kielivaikeudet tuottivat päivittäin päänvaivaa ja ikävä Suomeen oli väillä ihan hirmuinen. Onneksi meillä kävi paljon vierailijoita noina vaikeina alkuaikoina!

Tässä muutama kuva SUURISTA tapahtumista viidentoista vuoden ajalta;



Ihana suloinen Tuffe 2000-2001


Nina syntyi elokuussa 2001 Tukholmassa


Häät Turussa Mikaelin kirkossa elokuussa 2003


Monet mukavat vierailut luonamme Uppsalassa ;)


Kasper syntyi helmikuussa 2005

2 kommenttia:

  1. Oi että! Pidetäänkö marraskuussa, kun tulemme muisteloilta. Tehdään niitä Beckisleipiä, kuunnellaan suomipoppia (Elias voi laulaa juppihippipunkkaria) ja nauretaan kaikille lukuisille töppäyksille, mitä tuli tehtyä. Hääkuvaanne katsellessa tulee mieleen, että on se luojan lykky ettei Elias ensimmäisen puhelinsoiton perusteella luovuttanut ja perunut treffejänne ; ) Suloiset vaahtopäät ja mainio Peppe!

    VastaaPoista
  2. Olipa ihana tarina! Niin ne vuodet vierivät! Alku aina hankalaa, mutta paljon hyviä tapahtumia on mahtunut tuohon aikaan - sinusta on tullut vaimo ja äiti, ne varmaan tärkeimpinä. Ja sama ihana Kirsi olet edelleen!
    Ja nyt myös seurattavien listalla:)

    VastaaPoista